Miten löytää levähtämistä laajentuessa?
Kasvun kohdat voivat olla repiviä, muttei niiden tarvitse (aina) olla. Ehkä tunnet sussa kutsun kohden jotakin, laajentumista, tai pohdit jonkin tietyn askeleen ottamista. Miltä se tuntuu sun kehossa, mitä huomaat? Mitä tapahtuu sun kehossa asennon ja tuntemusten, ehkä hengityksen tasolla? Sulla on lupa kuunnella sitä, minkälainen askel tuntuu sun kehon tasolla asti tällä hetkellä oikealta.
Jos tunnet kehon tasolla vastustusta, se ei tarkoita ollenkaan sitä, ettetkö pystyisi johonkin sellaiseen, minkä tunnet kutsuvan... Se vastustus, se ehkä pyytää sua kääntymään vähän sisäänpäin, vahvistumaan, laajentumaan ensin sisältä käsin <3
Se saa olla se, mikä vastustaa, se on syystä, ajattelen, ja sen puoleen on mahdollista lempeän uteliaasti kääntyä: mikä vastustaa? Tiedät ja ehkä kehon tasolla asti tunnet sun suuntaa ja sun tahtia. Ehkä tarpeen onkin, että pysähdyt vielä kertaalleen tutkimaan syitä sun askelten ja suunnan takana. Tai ehkä kokeilet, aloitat kuulostellen jostakin hyvin pienestä ja otat samaan aikaan vastaan tukea itseltäsi ja/tai toisilta.
Laajentua voi lempeästi, sitä tänään pohdin, itseä kuunnellen ja sisäistä turvaa, kykyä kannatella vahvistaen. Siten, että yhteys kehoon ja itseen säilyy samalla, kun uskallat tai opettelet uudenlaista, kun jokin muuntuu.
Sitä sellaista kasvua toivon omalla työlläni tukea, välillä hidasta ja hiljattaista, itsestä käsin linjautuvaa kasvua. Siihen myös itsessäni sitoudun. Ja joskus silti kasvu repii, mutta sen ei aina tarvitse.
Kasvun kohdat voivat olla repiviä, muttei niiden tarvitse (aina) olla. Ehkä tunnet sussa kutsun kohden jotakin, laajentumista, tai pohdit jonkin tietyn askeleen ottamista. Miltä se tuntuu sun kehossa, mitä huomaat? Mitä tapahtuu sun kehossa asennon ja tuntemusten, ehkä hengityksen tasolla? Sulla on lupa kuunnella sitä, minkälainen askel tuntuu sun kehon tasolla asti tällä hetkellä oikealta.
Jos tunnet kehon tasolla vastustusta, se ei tarkoita ollenkaan sitä, ettetkö pystyisi johonkin sellaiseen, minkä tunnet kutsuvan... Se vastustus, se ehkä pyytää sua kääntymään vähän sisäänpäin, vahvistumaan, laajentumaan ensin sisältä käsin <3
Se saa olla se, mikä vastustaa, se on syystä, ajattelen, ja sen puoleen on mahdollista lempeän uteliaasti kääntyä: mikä vastustaa? Tiedät ja ehkä kehon tasolla asti tunnet sun suuntaa ja sun tahtia. Ehkä tarpeen onkin, että pysähdyt vielä kertaalleen tutkimaan syitä sun askelten ja suunnan takana. Tai ehkä kokeilet, aloitat kuulostellen jostakin hyvin pienestä ja otat samaan aikaan vastaan tukea itseltäsi ja/tai toisilta.
Laajentua voi lempeästi, sitä tänään pohdin, itseä kuunnellen ja sisäistä turvaa, kykyä kannatella vahvistaen. Siten, että yhteys kehoon ja itseen säilyy samalla, kun uskallat tai opettelet uudenlaista, kun jokin muuntuu.
Sitä sellaista kasvua toivon omalla työlläni tukea, välillä hidasta ja hiljattaista, itsestä käsin linjautuvaa kasvua. Siihen myös itsessäni sitoudun. Ja joskus silti kasvu repii, mutta sen ei aina tarvitse.
